Mitäpä mä tänne olisin päivitellyt?? Taas on vierähtänyt liiankin monta päivää, ettei herra nisti ole osoittanut mitään kiinnostuksen merkkejä tänne päin. Mä alan jo jotenkin tottua tähän =/

Neiti etsivänä tulkkasin hänen seinältään, että kaverit ruikuttavat häntä bilettämään meren yli suurkaupunkiin ensi viikonlopuksi. Kaikki luvataan maksaa. Eli, se siitä toivon rippeestä, että hänestä saattaisi kuulua jotain...

Yöllä, kun löin koneen auki vielä yövuoron päätteeksi, tajusin.... varmaan tämänkin tajuaminen on kestänyt liian kauan, että herra Facebook ei todellakaan ole kiinnostunut minusta. Säälittävää! Tai sitten kaikki vedetyt mömmöt ovat pehmittäneet pääkopan niin hyvin, ettei fiiliksistä ota selvää.

Vittu vetäisin vaikka volttia naamakirjassa, jos siellä vain olisi sellanen toiminto, jotta saisin hänen huomionsa EDES hetkeksi. Siis ku tää on aina tätä. Mä en ole koskaan saanut, sitä jonka perään olen märkänä kuolannu. Nytkään mä en kaipais, ku yhenillan jutun, että saan todeta "eipä se ny niin ihimeellinen ollu" ja unohtaa koko paskan ja jatkaa omaa avoliittoani kaikessa rauhassa... Mut noup. Jospa sitä kävis tallinnan kautta hakee yhen kuppikoon isommat silarit, ni ehkä sitten onnistais tyttöäkin.

Kaakoa on hyvää!