Jaa-a.... Saapuikohan Etelä-Suomen pimatsu herra Facebookin luokse koskaan? Päivityksistä se ei ainakaan selviä.... Jos ei saapunut, niin niukastipa herra Facebook aikaansa naamakirjassa kuluttaa =(

Hän oli online tänään... ei sanonut mitään... ennen me sentään juttelimme... nyt hän ei sanonut edes "hei". En tiedä, mitä ajatella. Nähtävästi uudet tuulet puhaltaa siellä päin...

Hän ei ole tykännyt statuksistani aikoihin... ei ole kirjottanut mitään. No, mitenkä hän edes voisi, kun ei kerta ole online tilassa. Tekisi mieli laittaa tekstaria perään ja kysellä kuulumisia, mutta jos hän jättääkin vastaamatta, mitä on tapahtunut ennenkin olisi se liikaa minun mielenterveydelleni tässä vaiheessa!

Mut ei se mitään... mun saalistusvietti sen kuin herää tässä kissa ja hiiri-leikissä. Tunnen käyttäytyväni kuin SE kusipää, joka satutti minua kaikista eniten. Puhun minä-muodossa, enkä vahingossa anna herra Facebookille kuvaa, että kotonani olisi joku toinen. Voisin aivan hyvin kuvitella tilanteen, jossa herra Facebook raivostuu minulle statukseni salaamisesta ja tokaisisin hänelle vain tyynesti: "-ethän sinä koskaan kysynyt, että olenko sinkku." Näillä sanoin minut järkytettiin muutama vuosi sitten.

Oikeutan tekoni jollain ihmeen tavalla ajatella, että niin kauan, kun toinen ei tiedä, mikään ei satuta. Halusinko satuttaa kihlattuani? EN TIETENKÄÄN! Miksi sitten teen näin?

Mietin jopa joululahjaakin herra Facebookille. Samallahan tilaisin hänellekin jotain....

Mä janoan hänen tuloaan tänne! Näen unia siitä... mietin jälleennäkemistä ja pelkään, mitä kaikkea voi tapahtua. Vaara ja jännitys kiehtoo liian paljon!! Mä tulen tuhoamaan iteseni ja liitoni tämän kaiken takia!