Kävin uskomatonta talvisotaa herra Facebookin kanssa aamulla. Käsivarteni on tunnoton "poke war" seurauksesta. Mä odotin kärsimättömästi online-tilassa, että hän olisi alkanut kirjoittamaan mutta ei.... kuinkahan monta kertaa kirjoitin ystäväni chatikkunaan "ääääääänd he's offline" Harmitti!

Sitten rohkaisin mieleni ja kirjoitin hänelle. Alkuun tuntui takkauiselta. Aivan, kun hän olisi ollut kiireinen... jouduin odottamaan vastauksia jonkin aikaan... Sitten turhauduin ja lyhistyin sohvan nurkkaan. Toivotin hänelle rentoa sunnuntaina ja olin aikeissani lähteä, kun hän "huusi" minut takaisin. Hän ei muka ollenkaan tajunnu, miksi olen lähössä. Keskustelusta jäi hyvä maku =) Olin onneni kukkuloilla jälleen kerran!

Pitkän ja raskaan työvuoron päätteeksi minua odotti kommentti statuksessani. Olin juuri kironut hänet alimpaan helvettiin ja uhannut poistaa naamakirjasta ja mielestä ja sitten hän tekee sen, mitä olen odottanut jo kauan. KOMMENTTI! Ei siinä mitään järkeä ollut. Kuten ei missään hänen rustauksissaan.

Aivan uskomatonta, että taas sai pahapoika tytön pään ihan pöyrälle! Hän lupasi tarjota kaksi siideriäkin ensi kerralla kun tapaamme. Mahtavaa!!! Tuskin maltan odottaa!

YES, mikä sunnuntai! Dance meni juuri niinkuin halusin ja herra Facebook is back in action ;)

how perfect is that?