Pitkiä yövuoroja takana.. Pönttö ihan sekaisin, kun herää ensimmäisen kerran yhden aikaan ja yrittää saada päivän rytmistä kiinni. Keitänpä tässä "aamukahvit" ja syön "aamupalan" kellon viisareiden hyppiessä iltapäivän puolelle. Naama ei tahdo riittää haukotukseen.

Viimeiset päivät naamakirjassa ovat oleet hienoja! Pukkauksia on tullut useita päivässä, kun se joskus alussa oli pukkaus / pv. Olen tykännyt hänen kuvistaan ja toivonut salaa hänen lähtevän mukaan hieman erinlaiseen tykkäämispeliin. Vielä ei ole onkeen tärpännyt.... Ehkä lopetan sen, ennenkuin aikeeni paljastuu.

Juuri nyt kävi juuri se, mitä olen pelännyt koko ajan. Hän oli lisännyt kavereihinsa vaaleaverikön, tusinasellaisen. Tämä tyttönen oli kuvien perusteella herra Facebookin ystävän hyvä ystävä. Noh, siellä on nyt sitten tutustuttu ja ties minne se vielä johtaa =(

Tajusin, että herra Facebook ei asu enää täällä, eikä hän edes halua. Hän on jättänyt tämän paikan pysyvästi ja halunnu aloittaa elämänsä alusta jossain muualla. Hän ei tule takaisin, hänellä ei ole mitään syytä!

Olen surullinen...

Haikeus täyttää mielen...

Asiat meidän välillämme olisivat voineet olla toisin, jos meille olisi suotu pieni yhteinen hetki muutama viikko sitten....

Tekisi mieli heittää koko kone seinään, etten enää koskaa pääsisi naamakirjaan!

Mulla on löyty olo. Olin häviämässä tämän pelin. Ohjat tuntuvat karkaavan käsistä...

Pukkaus seinälläni muistuttaa yhteyden pidosta... tekisi mieli poistaa se... hävitä vain maan alle ja katsoa huomaisiko hän sitä koskaan.