Herra Facebook on kaupungissa!!!!

Olen viimeisen viikon kulkenut "tällingissä", jospa hän vaikka sattuisi tulemaan vastaan... Olen istunut Facebookissa ja odottanut...

Lauantaina odotus palkittiin hyvän huomenen toivotuksilla ja salaisilla treffeillä yökerhoon. Olo oli kauhea. Tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun olen toiminut vastoin korkeaa moraaliani ja supissut selän takana. Paha poika herra Facebook oli innoissaan jälleennäkemisestä.

Samana iltana hän soitti ja kyseli kuulumisia. Varmisti vielä, että näkisimme yökerhossa. Tärisin koko puhelinkeskustelun ajan. Hän varmasti kuuli äänestäni, että hymyilin kun Hangon keksi. Oli ihana kuulla hänen äänensä ja hihkuin intoa ajatuksesta, että hän oli ajatellut minua ja päättänyt soittaa.

Rakas eronnut ja uudelleen karannut ystäväni keskittyi toisiin puuhiin eikä juuri huomannut intoani. Baariin piti houkutella, uhkailla ja lahjoa. Vastahakoinen pari istui loppujen lopuksi yökerhon  nurkassa ja tylsistytti minua. Olivat jumissaan naamoistaan koko ajan. Herra Facebookia ei näkynyt...

Ehdin useaan otteeseen pukea ja riisua sormukseni sormesta. Oli aikeissani juosta karkuun moneen otteeseen. Jokin voima piti minut rähjäisessä yökerhossa. Sitten kyyhkyläiset päättivät räjäyttää tunnelman lattiasta kuuhun toteamalla, että he lähtevät omille teilleen. Niin katosi minun henkinen tukeni miehen matkaan. Jäin monttu auki. Enhän minä voinut tänne yksin jäädä päivystämään???!!!

Kiukkuisena vedin narikasta palautetun takin niskaani ja lähdin kävelemään pettynein mielin kotiin 02.00. Näpytin herra Facebookille tekstiviestin tapahtuneesta.... vastausta en kuitenkaan saanut. Hän tuskin koskaan enää soittaa minulle ja kotiinlähtökin on edessä huomenna. Puuttuiko moraalinen kohtalo peliin? Ehkä se ei ollut tarkoitettu tapahtuvan....