Mulla on itku kurkussa ja kyyneleet silmissä.

Paran rakas pian!! Taistele! Sä sait just asiat kuntoon!!!

En tämän  näin pitänyt mennä =((((((

Hiljennyn uuteen vuoteen ristien käteni,,,, olet ajatuksissani <3

Olen laiminlyönyt blogiani olan takaa ja tahallaan. En ole pystynyt tulla tänne ja kertoa, että kaikki se, mitä mun ja herra Facebookin välillä ikinä olikaan on nyt haudattu ja pian kuopattu.

On hän silloin tällöin heittänyt kommentin tai huudellut chatissa..... mutta, kun olen yrittänyt jatkaa juttua hän ei ole vastannukkaan enää takaisin, vaikka onkin notkunut naamakirjassa tyyliin seuraavat 7tuntia. En tiedä, missä meni vikaan..... Ehkä vain en yksinkertaisesti ollut ilo silmälle... Jos ei kiinnosta, ni sit ei kiinnosta!

Mä olen luovuttanut =( Haikein mielin muistelen kesää ja en edes ala lukea blogiani alusta!!! Älä yllytä! Sekään ei paranna asiaa yhtään sen kummemmin, kun paras ystäväni soittaa vain kertoakseen, että herra Facebook on tykännyt hänen profiilikuvastaan. Heitä vain merisuolat haavoille, senkin narttu!

Mun huulet painuvat vaiston varaisesti MITÄ VITTUA???? Nyt se munapää on käynyt tykkäämässä valokuvakansiosta "koti <3". Johan on ihmeellinen apina! Mun pitäs vissiin vinkua ja marista enemmän täällä, ni saattaisin saada haluamani huomion!

Neiti etsivänä tulkkasin hänen seinältään, että kaverit ruikuttavat häntä bilettämään meren yli suurkaupunkiin ensi viikonlopuksi. Kaikki luvataan maksaa. Eli, se siitä toivon rippeestä, että hänestä saattaisi kuulua jotain...

Yöllä, kun löin koneen auki vielä yövuoron päätteeksi, tajusin.... varmaan tämänkin tajuaminen on kestänyt liian kauan, että herra Facebook ei todellakaan ole kiinnostunut minusta. Säälittävää! Tai sitten kaikki vedetyt mömmöt ovat pehmittäneet pääkopan niin hyvin, ettei fiiliksistä ota selvää.

Vittu vetäisin vaikka volttia naamakirjassa, jos siellä vain olisi sellanen toiminto, jotta saisin hänen huomionsa EDES hetkeksi. Siis ku tää on aina tätä. Mä en ole koskaan saanut, sitä jonka perään olen märkänä kuolannu. Nytkään mä en kaipais, ku yhenillan jutun, että saan todeta "eipä se ny niin ihimeellinen ollu" ja unohtaa koko paskan ja jatkaa omaa avoliittoani kaikessa rauhassa... Mut noup. Jospa sitä kävis tallinnan kautta hakee yhen kuppikoon isommat silarit, ni ehkä sitten onnistais tyttöäkin.

Kaakoa on hyvää!

Ihan omasta alotteesta

Kuinka ihana on olla näin

Ihan lähekkäin...

Täydellinen

Aamu!

Eilinen oli jotenkin niin täynnä actionia etten ehtinyt päivittää asioita ihan tilanteiden ollessa päällä.

Räjähdin sitten parhaalle ystävälleni. Hän on mielestäni pitänyt hiukan liian läheisiä naamakirjavälejä herra Facebookin kanssa. Suoraan sanoen vitutti, että he juttelevat ja naureskelevat keskenään ja herra vittupää kirjoittaa ystävälleni heti aamusta. He vaihtelevat tykkäämisiä ja kommentteja ja mitä minä saan? EN NIIN MITÄÄN! Joka kerta, kun kommentoin herra Facebookin statusta, hän sivuutti juttuni ja vastas jollekki muulle, joka sattui kommentoimaan samaa päivitystä.

Ja paras ystäväni kehräsi. Hän on sitten niin täynnä itseään, kun vaan saa miehen huomiota. Hän ihastuu ensimmäiseen, joka kehuu hänen silmiään tai osoittaa kiinnostusta 5min kauemmin. Maailma pöyrii hänen ympärillään... Joten me vaihdoimme muutaman tiukan kommentin.

Sitten herra Facebook heräsi. Heräsikö siksi, että muita ei ollut online tilassa sillä hetkellä minun lisäkseni vai mikä tuli, mutta ei se minua haitannut. Ihan sama, vaikka olisin ollut jälleen se plan B! Minä ainakin sain hänen jakamattoman huomion ja seinäni on jälleen täynnä hänen hyvän aamun toivotuksia, tykkäämisiä, kiusottelevia kommentteja.

Viimeisin kommentti tuli häneltä noin 10min sitten =)

Hänellä on joku bileputki päällä ja alottanu ankaran bailaamisen perjantaina neljän aikaan iltapäivällä ja sänkyä ei ole nähnytkään sen jälkeen.... Minä voisin ihan ilomielin näyttää, missä on muhkean pehmeä ( YES!!! notification herra facebookilta!!!) parisänky satiinilakanoineen ;)

"Mut jos sallit mun tulla sun elämään, ei kumpikaan meistä kuole ikävään.... "

Päivityksiensä mukaan koulussa on mennyt hyvin ja sitä juhlistetaan tänä iltana saaren yöelämässä. Parhaan ystäväni kanssa herra Facebook oli viettänyt muutaman tykkäämisen ja kommentin verran aikaa aamusta. Silloin, kun minä olin vetänyt vielä sikeitä ja tasoittanut yövuorojen tuomia univelkoja. Ei herunnut minulle edes rippeitä!

Herra Facebook hyppäsi onlineen.... ja takaisin offline.... minulla ei ole ollut pokkaa kirjoittaa hänelle mitään sen jälkeen, kun lähetin sen tekstiviestin, johon hän ei koskaan vastannut ja kun erehdyin kirjoittamaan hänelle chattiin, hän hyppäsikin offline... en tiedä tosiaan pomppasiko hän sinne, koska näki minun nimeni hyppäävän keskusteluruudusta, vai oliko hän mennyt jo offlineen kun aloin kirjottamaan hänelle ja naamakirja vain jätätti minuuteissa???

Herra Facebook on online..... en uskalla sanoa hänelle vieläkään mitään................. sydän alkoi takoa.... vieläkin online..... hiljaista.... ei elonmerkkejä tänne suunnalle.... ei mitään.......YES YES YES!!!!!!! se tykkää mun statuksesta!!!!!!!!!! =D yes yes yes kirjotin kommenttia takas... katotaan tuleeko mitää vastausta =D vielä ei kuulu mitään.... onkohan se sammunu? nukkuu pää näppäimistöllä? kuola poskella??

Hiljasta...... ei mitään..... keskustelu on kuitenkin vihreällä, että jonkunhan kanssa se puhuu...... KENEN KANSSA SE JUTTELEE???? Kovin on hiljasta... laitoin uuden statuksen jossa toivotin myös hänen äidinkielellään öitä.....  ei jumalauta!!! aina vaan vihreällä!!! mahtaa olla hyvä juttutuokio menossa! =( kun mäkin oisin täällä...!!!!

jaaaa offline =( on se etävä.....

Tuu takas niin saan näyttää, miten paljon välitän!

Hän oli joko löytänyt kuvan selaamalla etusivuaan viikon alaspäin TAI menemällä varta vasten MINUN profiiliin =D whatcha gonna be? Häntä siis kiinnosti, mitä minä olin naamakirjassa tehnyt sen ajan, kun hän oli ollut teillä tuntemattomilla. MAHTAVAA!!!

Toinen asia, joka ihmetytti oli hänen ystävälisäyksensä! Olin lähettänyt kaveripyynnön eräällä pojalle, joka työskentelee samassa työpaikassa kanssani ja tämän sivuilta huomasin, että herra Facebook oli lisännyt hänet ystäväkseen myös. Oli todella hämmästyttävää nähdä minun ja herra Facebookin nimet peräkkäin, samassa lausessa tyyliin "työkaveri is now friend with mun nimi and herra Facebook" aika outo lisäys.... ??

Nyt oli ihan kiva fiilis! Töissä oli kivaa. Rankkaa mutta mieli oli korkeella =) kerrankin yövuorossa!

Mä voisin napata mun nallen kainaloon ja tehdä treffit herra Facebookin kanssa. Unessani me kuitenkin nähdään ja seikkaillaan mun fantasiassa kielletty hedelmä makeasti huulillamme.

Kauniita unia!

Herra Facebook on kadonnut saarelleen... Ei ole kuulunut eikä näkynyt. Mä oon vajoamassa omaan synkkyyteeni. Noinko tarpeeksi hän sai kotikaupungistaan ettei viitsi enää edes kirjautua naamakirjaan. Mokoma mulkku! Ole siellä sitten, vääränkielisten seassa, jos siellä on kerta parempi olla.

Mulla on ikävä sitä kaikkee! Naamakirja on hiljanen...puhelin on mykkä.... Kukaan ei puki, ei töni... orpoa, kylmää, yksinäistä. Välillä olen ihan kypsä koko mieheen. Olen poistamassa tyyppiä listoiltani ja mielestäni. Sitten taas perun kaiken, pyytelen ääneen anteeksi hetkellisiä mielenvikoja ja päätän kärsivällisesti odottaa hänen kirjautumistaan naamakirjaan.

Sitten mä istun naamakirjassa ja hakkaan Update- nappulaa... Mä valvon ja odotan ja sitten tuun kuitenkin pettymään, kun hän ei kirjotakkaan minulle, vaan valitsee jonkun toisen listaltaan.

Surullista...............  Kävelläkkö vain pois? Olisiko se helpompaa?

Mä istuin keittiön pöydän ääressä ja tuijotin näyttöä... Pallottelin Vuodatuksen ja Facebookin väliä. Herra Facebook ei ole ollut kirjautuneena vähään aikaan.. Elisetkin kommentit olivat selittelyä miksi hän lähtee paria päivää aikaisemmin pois kotikaupungistaa. Vitun pirihuorat! Mä olin jälleen kerran ilmaan... Liian suurin toivein mä odotin tätä viikonloppua. Mä oon aika tuuliajolla näitten tunteitteni kanssa!

Eilinen meni ihan kivasti kihlattuni kanssa. Mulla on hyvä mies! Tiedän sen ja joskus.... JOKA PÄIVÄ mun pitäs arvostaa sitä enemmän! Mä olen hirviö, kun otan sen pään. Puren pään poikki ennenkuin toinen ehtii edes reagoida. Vaikka miten päin yritän kääntää koko juttuja, en ole vielä löytänyt syytä hairahtumiseeni. Ja miksi ihmeessä johonkin NISTIIN, jolla on muutenkin jo ongelmia?!?

Ehkä mussa on valmistusvirhe.....

Taas mä eksyin facebookkiin.. Viisi jumalattoman pitkää päivää sitten olen viimeksi saanut kommentin. Jos mun kipukynnys ei olisi näin säälittävän olematon, repisin hiukseni päästä, paukuttaisin päätäni uunin luukun väliin ja vetäisin kunnon fläsärin poskelle, että heräisin todellisuuteen, keskittyisin olennaiseen ja lopettaisin tämän jonninjoutavan narinan. Toisilla sentään oli elämässään todellisia ongelmia. Miksi mun on varta vasten pitänyt tehdä itselleni ja suhteellinen ongelma?

Päivästä toiseen mua paleltaa saatanasti! Harmaa sydän vetää raskaita jalkojaan perässään tarpoessa lumisateessa. Mä halusin karistaa tän varjon harteiltani! Mä oon niin kyllästynyt olemaan plan E, tyyppi, joka jää aina oven taa, jota ei koskaan huomata.. Varsinkaan HÄN ei huomaa. Oonko mä liian normaali sille?